Ensimmäinen sahaveistos
Se oli vaivaisukko. Jos ei lasketa kerran pikkupoikana halkoja sahatessani yhtä puolen metrin krokotiilin veistoyritystä, joka sekin jäi alkutekijöihinsä. Lahosi navetan nurkalle. Tai kapustaa, jonka koivurangan päähän, niihin samoihin aikoihin velipojankans hangilla mehtähommissa veistelin ja istahin kaakaulle. Eväänä luultavasti ohrarieskaa HK-sinisellä ja paksulla juustolla.
Mutta nyt tämä ensimmäinen veistos. Oulussa rakennustöissä osin tutuksi tullut mies Oulun pohjoispuolelta otti sattumalta tavatessa puheeksi, että onnistuisko minulla veistellä vaivaisukko, jos hän toimittaa mäntypölkyn minulle Sarakylään. Hän oli luvannut joskus Kuivaniemen kirkolle hommata vaivaisukon, nyt se tuli ajankohtaiseksi.
Vastasin kysymykseen, etten ole vielä ensimmäistäkään sahaveistosta tehnyt, mutta luulisin sen onnistuvan. Olihan jo aika koittaa, koska veistelyä olin pitkään aikonut.
Mies toimitti pölkyn kotipaikkani pihalle. Menin pölkkyä tutkimaan ja ensimmäinen ajatus oli, että eikö se tuon isompi olekkaan. Puolitoista metriä pitkä ja noin 45 cm halkaisijaltaan. Siirsin pölkyn rantteelle ja tartun moottorisahaan. Näin jo ukon pölkyn sisässä, niin ei muuta kuin ylimääräistä poistamaan.
Merkkasin karkeasti hatunlierin ylä-ja alareunan, leuvan, olkapäät, takinliepeen ja kenkien tason. Seuraavaksi sahasin jonkinmatkaa sivulta profiilia ja sitten edestä. Siitä jatkoin tarkentelua yläkropan osalta. Lopulta jalat ja sauvan. Toisen jalan katkaisin tarkoituksella, olihan kyseessä vaivaisukko, eli vaiva täytyy olla. Toisen käden veistelin kolikkolipasta pitävään asentoon, mutta lipas päätyi ilmeisesti muualle? Pyöristelin vielä sahalla sieltä täältä, eli sahalla niin pitkälle kuin mahdollista.
Veistos sai seisoa kuukauden semmossaan hallissa, kunnes tulin taas jatkamaan. Nyt otin rälläkän (kulmahiomakone) ja siihen puuntyöstölaikan, jossa on kuin moottorisahan hampaat. Lisäksi pari talttaa, joita käytin muutamiin ahtaisiin paikkoihin ja kasvoihin. Rälläkällä veistelin hatunlierin, kaulukset osittain, vaatteiden rypyt ja silottelin sahan jäljiltä pintoja. Näin veistos jäi kesän yli päivystämmään taas hallin harmaita seiniä seuranaan vain jokunen kulkukissa ja kärpäset ikkunoissa.
Asiakas otti syksyllä yhteyttä ja kyseli, onnistusiko veistos saaha ensimäiseksi adventiski valmiiksi. Lupasin, että onnistuu. Niin kuskasin hiljasen miehen hallista kotiini toiselle puolen kylää ja ukko pääsi sosiaalisten halkojen seuraksi halkovarastoon. Täytyi välillä käydä ihan komentamassa, kun rupattelu kävi liian kovaksi.
Siellä halkovarastossa hioin vielä rälläkällä lamellilaikalla (eri karkeuksisia hiontalaikkoja) isot pinnat paremmaksi. Jätin kuitenkin työnjälkeä ja toiseski, kuten usein on, asiakkaalla on jokin hinta ajatuskena, johon pyrkiä, se rajoittaa usein työn viimeistelyn määrää eli tarkkuutta. No tämä vaivaisukko toimii ja ehkä kuuluukin olla suhteellisen pelkistetty.
Lopuksi asiakkaan toiveesta maalasin veistoksen pensselillä perusväreihin ilman sen tarkempia yksityiskohtia. Työ kesti karkeasti noin kuusi tuntia. Veistosksesta löytyy video youtubesta kanavaltani- J.Kummala tai suoraan haulla: puun veistoa- moottorisahaveistos. Tässä suora linkki: https://www.youtube.com/watch?v=-C6BD3ZlVmA
Niin vaivaisukko golfin peräkonttiin ja sovittiin tärskyt Ranualle, jossa myös asiakkaalla oli käyntiä. Vaivaisukko, olkoon nimensä Wiljami, siirrettiin volvon konttiin ja matka määränpäähän alkoi. Näin tiemme erosivat ja sen koommin olen kuullut Wiljamista vain Rantapohjan lehtijutussa, joka sekin vaati hupaisasti pienen oikaisun, mutta ei siitä sen enempää. Nyt Wilajami ottaa kirkkoväkeä vastaan Kuivaniemen kirkon eteisessä. Käykäähän tervehtimässä!
J.Kummala
