Kuulumisia

Luomet meinaa lipsua. Yötä valvon. Päätin kirjottaa vähä tilanteesta ja kuulumisista työssä ja arjessa.
Tärkeimpänä lienee muutto uuteen asuntoon. Täältä kotikylältäni löyty mahtava talo, jota omistaja sitten alkoi vuokrata meille. Ajatus oli ostaa talo mutta nykyisten raskaijen ehtojen vuoksi lainan saantiin ei ollut mitään mahdollisuutta. No nyt ollaan onnekkaasti uuessa talossa ja tillaa riittää! Talo on jotakuin 60-luvun talo, terve ja toimiva, meijän käyttöön erittäin tilava. Kaksi kerroksinen. Pihassa on navettarakennus johon saan pikkuhiljaa rakentelemalla pajan ja verstaan, mikä on mahtava juttu. Työtilat omassa pihassa!
Tontilla on runsasta satoa tuottava mansikkamaa ja viinimarjapensaita kymmeniä. Vattuja kasvaa navetan nurkilla ja lähistöllä.
Ajatus on laittaa Pihalle lisäksi kasvimaa Pottuineen ja porkkanoineen ja olkoon vaimon hommia ideoija mitä haluaa siinä kasvatella.
Kanoja laitetaan tottakai ja koirakuume on kova. Pohjanpystykorvaa suunnittelen. Metästys kaveriksi, Hirvi ja lintukoiraksi.

Pihalle on ajansaatossa kasvanut kaunis luonnon tilataideteos, kun vanhan auman muurien sisälle on kasvanut muhkea raita. Haaveena on vetää muurien sisäpuoli kokonaan terassiksi ja siihen saa kauniin kesänviettopaukan pöytineen, grilleineen ja pihakeittiöineen.

Talossa on tottakai pieniä käytössä rapistuneita kohteita joita voi hiljalleen remppailla. Lähinnä kalusteita ja näkyviä putkia, joita voi sisustuksellisesti verhoilla erilaisilla ideoilla ja niitähän on jo syntynyt!

No työkuulumisia.
Laitoin ensimmäisen näyttelyni kesäkuun alussa syötteen luontokeskukseen. Ranualta tuttavallani Markku Kuhalla oli näytteillepanovuoro ja hän kysyi minua jakamaan näyttelyn hänen kanssaan, koska hänellä ei ollut kovinkaan paljoa töitä ja ne olivat pieniä. Paljon ei ollut minullakaan, enkä kerinnyt sinne niitä tekemäänkään, mutta jotain kuitenkin. Näyttely oli kesä-elokuun nähtävillä.
Sain jotenkuten koottua ja tehtyä tällähetkellä käyttämieni menetelmien töitä. Polttopiirroksia pääpainona erätaide, lyijykynätöinä pari taulua ja muotokuvia, hitsattuja veistoksia, hirvensarvikaiverrus, lelu/koriste pyssyt, moottorisahaveistokset, vaivaisukko ja taimen sekä yhdessä nurkassa vanhempia töitä ylä-asteen ajoilta, noin 10 vuotta vanhoja.
Näyttely oli ja meni ja oli palautteesta päätellen tykätty. Kiitos siitä kävijöille ja luontokeskukselle!

Näkyvyys ja tilausten määrä tuntuu pikkuhiljaa kasvavan. Tällähetkellä on ihan jonoksi asti. Osaltaan siksi etten ole saanut täyspäiveseti tehtyä töitä. Vaikeus vähentää aikaa harrastuksista. Siinä ehkä suurin syy. Mutta kokoajan pikkuhiljaa saan työtahtia, eli riittävää määrää päivässä, kasvatettua. Siinä on opettelua.

Tilauksissa on nyt mukavasti vaihtelua. Lisäksi on kotikylällä muutama pätkähomma jollasia teen toiminimellä taiteen ja käsityön lisäksi. Melkeen mitä tarjolla on.
Tilaustöitä teen useita yleensä rinnakkain jotta voi vaihtaa mielenkiinnon mukaan mikä milloinkin luonnistuu. Tätä hommaa kun ei voi kokopäivää varsinkaa piirrustusten osalta tehä. Huolellisuus kärsii, jos koittaa väkisin tuhertaa.
Nyt on polttotöitä, lyijykynätöitä ja leikkipyssyjä pitäisi iso rojo tehdä. Ne saivat suosiota. Ovat kestäviä ja kohtuu aidon näkösiä pyssyköitä pikkumehtämiehille.

Omista projekteista hirvennahan muokkaus, ahkio, mehtäsukset ja kyttäystorni ovat olleet jäissä oikeastaan kesän yli. Kyttäystorni sai nyt villat seiniin ja kattoon ja levytys on pian tehty. Siitä tarkemmin joskus. 

Hirvennahka on karvanpoiston jälkeen roikkunut vain kuivatettuna ja se pitäisi nyt koittaa parkita. Ahkio pitäisi siirtää kotipaikaltani tähän nykyseen talloon. Vintillä soppii sitä touhuammaan syksyn mittaan. Suksipuut joutaa kuivua vielä.

Talven aikana olisi tavote saada mahdollisimman paljon omia töitä kasaan kevääksi, koska suunnitelmissa olisi mennä myymään ja esittelemään töitä pohjoissuomen erämessuille ouluun. Siellä saisi runsaasti näkyvyyttä ja tuntuu luontevalta koska erä ja luonto, metsästys kalastus, ovat itselle mieleisiä ja luontevia aiheita. Ja onhan taiteella merkittävä ja hyvä paikka erämaailmassa. Että erämessuilta luulisi saavan taas lisäpotkua nimelle ja tilauksille.

Henkilökohtasesti kalastelukesä jäi vaisuksi. No ehkä enskesänä paremmin ja kohtahan jo pilikkikelit.
Metästyksen osalta menny erittäin hyvin. Viime vuojen malliin onnistuin hyppäämään meton soitimelle ja siitä saaliiksi sain. Komia kukko oli. 

Hirvenmehtuu parraimmillaan. Toistaiaeksi koirattomana miehenä oma pyynti on hiipimistä ja houkuttelua. Houkuttelemalla oon onnistunu saamaan jo monet kerrat sonninmullikoita lähelle mutta koskaan en vielä ollut voinu ampua. Millon luvat loppu tai lintumetillä. Nyt parivuotta ollut sonnisuositus, että parraassa iässä olevat sonnit säästetään. Ja niin oon tehny ja hillinnyt itseni ja tyytyny kahtomaan. Mukavaa sekin vaikka tottakai komia sarvipää on unelmana. Juuri vasta sain houkuteltua ison sonnin hollille mutta hillitä täyty ku aprikoin suositusta. Mutta pari päivää siitä, onnistuin taas houkuttelemmaan pikkusonnin, jolla komiat kolmen piikin hankosarvet. Kaatohan siitä tuli. Siitä voisi oman juttunsa. Mutta hyvä syksy jo tähän mennessä!

Tässäpä äkkinäisimmät kuulumiset ja ainahan jotain unohtuu kertoa mutta niistähän ne "toivottavast" seuraavat jutut aina koostuu. Ei kaikkea yhellä kertaa. Piähhän minut mielessä ja kerro lähipiirillekki!

J.Kummala